Oma kuva
Daniel Katzia mukaillen: Tämän blogin henkilöhahmoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, niin kuin heillä ei todellisuudessakaan ollut.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

"En saanut selvää"

Yks mun kaveri tarvitsee kipeästi nettiyhteyttään:


Aamu alkaa onnettomien tähtien alla. Kiehuva puuro puskee äkäisesti kattilan kannen alta hellalle ja alkaa rätistä levyn reunalla. Eikä parempaa seuraa: netti ei toimi. Alkaa heti ahdistaa. Elämälläni ei ole tarkoitusta, jos en pääse Facebookiin.

Käynnistän vanhan koneeni. Ei toimi internet siinäkään. Sammutan modeemista virran ja kytken uudelleen päälle. Adsl-valo ei syty. Selaan koneellani näkyvää langattomien verkkojen listaa. Siinä on pari suojaamatontakin yhteyttä, mutta niiden signaalin kerrotaan olevan heikko. Yhdistän koneeni toiseen suojaamattomaan verkkoon, siihen, joka on nimetty numerosarjalla. Pääsen Facebookiin, henki kulkee taas!

Pari kertaa signaali katoaa hetkeksi kokonaan, mutta enimmäkseen yhteys toimii signaalin heikkoudesta huolimatta moitteettomasti.

Yritän myöhemmin uudelleen kytkeä omaa langatonta yhteyttä, mutta se ei edelleenkään vörki. Ei seuraavanakaan päivänä. Eikä vielä sitä seuraavana aamunakaan. On soitettava asiakaspalveluun, vaikka inhoan soittamisia.

Pääsen nettiin taas suojaamattoman yhteyden kautta ja etsin asiakaspalvelun numeron. Sivulla tiedotetaan, että puhelinpalvelu on uudistettu puheella toimivaksi. Näppäilyn sijaan voit kertoa asiasi omin sanoin ja yhdistämme sinut palveluumme. Mitähän helvettiä taas.

Soitan. Automaatti kysyy, kuinka voi auttaa.

”Oma langaton verkko ei ole toiminut moneen päivään”, sanon.

”Ymmärsinkö oikein, että vika koskee laajakaistapalveluitamme? Vastaa kyllä tai ei.”

Häkellyn masiinan komentelusta, aivoissa rätisee ja pätkii. Arvon kahdesta annetusta vastauksesta toisen.

”Kyllä.”

”Etenet jonossa nopeammin, jos annat henkilötunnuksesi numero kerrallaan.”

Sanon numerosarjan mahdollisimman selkeästi.

”En saanut selvää. Sano henkilötunnuksesi uudelleen numero kerrallaan, esimerkiksi: kaksi kolme nolla yksi kuusi nolla kaksi kolme yksi kaksoisvee.”

Loukkaannun koneelle. Kyllä minä ilman esimerkkiäkin tiedän, mikä henkilötunnus on! Sanon, mikäli mahdollista, tunnukseni vieläkin selvemmin artikuloiden.

”En saanut selvää. Jos et tiedä henkilötunnustasi, sano: En tiedä. Voit myös naputella henkilötunnuksesi numeronäppäimillä.”

Vammaisenako minua pidät? Minä tiedän henkilötunnukseni varsin hyvin. Sinä se saatana tässä vammainen olet, kun et saa suomen kielestä selvää!

Naputtelen numerot. Kesken puhteen automaatti jo huutelee jotakin. Aggressiotasoni on pilvissä. Numerosarjan lopuksi koneääni kertoo, että etenen jonossa nopeammin, jos voin kertoa vielä sitä taikka tätä lisäinformaatiota, tunnuksia sun muuta, mutta en osaa kertoa mitään. Mietin vaihtoehtoja: Heitän puhelimen seinään. Yritän höpistä jotakin. Odotan hiljaa. Suljen alistuneena puhelimen.

Huokailen, alkaa olla tosi tukala olo enkä osaa päättää, mitä tekisin. Viides vaihtoehto – itkuun purskahtaminen – alkaa tuntua varteenotettavimmalta.

Silloin puhelimeen vastaa oikea ihminen. Pääsen kauhuscifin maailmasta todellisuuteen ja voin uskotella itselleni vain kuvitelleeni kaiken. Saan asiani hoidettua. Kuulen, että kyseessä on alueellinen vika, täytyy vain pitää modeemi päällä ja odotella.

Pari tuntia myöhemmin saan ihanan tekstiviestin: Liittymänne vika on korjattu. Käynnistäkää tarvittaessa laitteet uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti