Tunteellista

Joku, joka on kuullut tai nähnyt listauksiani, millainen miehen pitäisi tai ei pitäisi olla, saattaa ajatella, että minulla on kovin tiukat kriteerit. Joku, joka on nähnyt minut pussailemassa jonkun moniongelmaisen pikkurikollisen kanssa, saattaa ajatella, ettei minulla ole minkäänlaisia kriteereitä. Kummassakin aatoksessa on totuudenhippusia; kaikkiallahan niitä.

Kun istuu kotona asioita miettimässä, kaikkea voi ajatella järkevästi. Kun on oikeasti tilanteissa, asioita ei yleensä tule ajateltua järkevästi. Tunne vie. Joskus se vie pussailemaan sekakäyttäjää, joskus parisuhteeseen basistin kanssa. 

Tunne voi viedä myös toiselle paikkakunnalle tai uuteen työpaikkaan, mitä milloinkin.

Niin, ensimmäisessä aviomiehessäni pidin erityisesti siitä, että hän soitti bassoa bändissä ja osasi soittaa myös sahaa. Vallan ihastuttavia asioita, mutta eivät ehkä kuitenkaan ne parisuhteen kantavimmat pylonit.

Kun eksyin eli löysin ensimmäisen kerran salaiseen puutarhaan – tai no, vähän rähjäiseen puuilvesten vartioimaan puistoon, joka ei näy suoraan tielle oikein mistään suunnasta, olin haltioitunut. Kirjoitin heti paikalla muistiinpanoja havainnoistani ja niistä sitten kotona runon.

Talvisin puiston keskellä on luistinrata. Olen käynyt puistossa ensi kerran jälkeen aina silloin tällöin miettimässä, että tämän puiston reunalle minä muutan.

Nyt yhdessä puistoa reunustavista taloista on kaksio myynnissä, ja menen sitä huomenna katsomaan.  

Suhteetonta

Aina joskus joku keksii olla huolissaan siitä, etten seurustele. Itse olen siitä päivä päivältä yhä vähemmän huolissani. Pidän miltei mahdottomana ajatusta, että muuttaisin vielä jonkun miehen kanssa samaan asuntoon, ja kohtuullisen epätodennäköisenä sitäkin, että alkaisin seurustella än äs vakavasti. ”Vakava seurustelu” on typerä ilmaus, mutta joskus sitä joutuu käyttämään, koska termin ärsyttävyydestä huolimatta useimmat ihmiset ymmärtävät, mitä sillä tarkoitetaan.

Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että seurustelisin. Sopivan ihmisen löytäminen vain on jokseenkin hankalaa. Keksin jokaisesta tapaamastani miehestä hyvin nopeasti ja vaivattomasti jonkin häiritsevän seikan, jonka myötä ajatus seurustelusta muuttuu epärealistiseksi.

Se jokin saattaa olla miehen olemuksessa, ulkonäössä, tavoissa, puheissa, missä tahansa. ”Se jokin sinulla on” tarkoittaa tässä tapauksessa eri asiaa kuin Juha Vainion sanoituksessa.

Tavallinen tarina on sellainen, että tapaan nuoren kauniin pojan, jonka kanssa alan juttusille. Puolessa tunnissa, tai usein jo muutamassa minuutissa, vakuutun, että tyyppi on täysi ääliö. Ja jos törmäämme vielä joskus myöhemmin, huomaan, ettei heppu lopulta ollut edes erityisen kaunis.
Mutta jos tapaamani tyyppi ei ole ääliö – hän saattaa olla jopa sekä fiksu että mukava – niin hän on liian lyhyt, liian vanha, liian lihava, kalju, hänellä on vääränlainen nenä tai kohollaan olevia luomia, hänessä on vääränlainen haju, hänellä on vääränlaisia ilmeitä ja eleitä, hänellä on pöljät vaatteet tai hänellä on häiritseviä tapoja.

Olen melko huono sietämään häiritseviä tapoja, ainakin omassa kodissani. Vaikka kuinka yrittäisin ottaa rennosti ja olla mukautuvainen, minua vain alkaa ärsyttää, jos margariinia lääpitään veitsellä siitä päältä sen sijaan, että lohkaistaisiin reunasta pala, tai jos veitsi tökätään margariinirasiaan pystyyn, kun se laitetaan jääkaappiin. Kyllä, jo pelkästään margariinin käyttöön liittyy tällaisia ylitsepääsemättömiä ärsyyntymisen aiheita.

Mutta vääränlainen nenäkin on aika paha juttu. Siinä se tököttää keskellä miehen naamaa päivästä toiseen, joten siihen on aika mahdotonta olla kiinnittämättä huomiota. Ollaan tästä kavereitten kanssa monesti puhuttu, nenäasiasta. En nimittäin ole ainoa nenänainen (vrt. peppumiehet ja tissimiehet). Nenä vain kiinnittää huomion. Kauniita miesneniä voisi toljotella tuntikausia. Ja kyllä kauniisiin naisneniinkin kiinnittää huomiota.

Jotkut miehet myös pukeutuvat häiritsevästi. Ehkä eniten minulla on ongelmaa päähineasioissa.

Kun baarissa katsoo ja kenties jopa kuuntelee jotakuta tyyppiä, hän saattaa vaikuttaa lupaavalta. Mutta sitten mies lähtee pihalle ja kiskoo päähänsä virkatun korvaläpällisen lakin. Ei jumankauta. Yhtä pahoja ovat muunkinlaiset virkatut pipot tai muunkinlaiset korvaläpälliset lakit.

Mutta hei, jos olet mies ja tämän luettuasi ajattelet olevasi minulle täydellinen seurustelukumppani, ota toki yhteyttä!