Tai tiedä siitä
huomisesta, mutta on siellä ainakin eilen oltu!
Eilinen toimii tässä
nyt menneisyyden symbolina eli viittaa vähän pitempään
ajanjaksoon kuin eilispäivään.
Äsken yritin
muistella, kummalla lailla meillä päin pussauskoppilorua
lälläteltiin. ”X ja Y ne yhteen soppii”, mutta mitä huomenna:
”huomenna mennään pussauskoppiin” vai ”huomenna pannaan
pussauskoppiin”?
Joku laskee illalla
lampaita, kun ei saa unta. Minä aloin viime yönä laskea, minkä
nimisiä poikia olen pussannut, tai siis mikä on tavallisin nimi
pussailemieni poikien joukossa. Ensin ajattelin, että Janneja on
varmaankin eniten, mutta sitten rinnalle alkoi nousta kilpailevia
miesnimiä. Jannejen lisäksi olen pussannut enemmän kuin yhtä
Mikkoa, useita Jyrejä, ainakin paria Markoa, Tommia, Jarkkoa ja
Petriä.
Olisi mahdotonta
kirjoittaa listaa kaikista tyypeistä, joiden kanssa huuleni ovat
kohdanneet, koska jokainen poika tai mies ei välttämättä
muistuisi mieleen ollenkaan. Joidenkin tapausten kohdalla muistan,
että iltaa tai jopa iltoja on vietetty yhdessä enemmän tai
vähemmän romantillisessa ilmanalassa, mutta en muista varmaksi,
onko silti pussailtu. Ja ihan jokaiselta ei ole nimeä tullut
kysyttyäkään. Lisäksi joidenkin oikeaa nimeä on vaikea muistaa,
koska varsinkin teinivuosina lähes jokaisella oli jokin typerä tai
ihan vain omituinen lempinimi, jolla ei välttämättä ollut mitään
tekemistä ihmisen virallisen etunimen kanssa.
Nimettömistä
kohteista nousee ensimmäisenä mieleen kohtaaminen edesmenneessä
Sputnikissa. Olin haahuamassa täyden tanssilattian poikki kuten myös
se nuorimies, joka tuli ehkä noin keskilattialla minua vastaan. Hän
pysäytti minut, tai pysähtyi minuun. Jäimme suustamme kiinni,
joskaan emme sillä tavalla, että olisimme juttusille juuttuneet.
Emme tainneet vaihtaa sanaakaan, hieman sylkeä vain. Sitten
jatkoimme matkaamme kumpikin omaan haahuamissuuntaamme.
Kun minä olin
teini, kotikaupungissani ei ollut nuoritaloja eikä -tiloja, silloin
pyörittiin yleensä ihan vaan kaupungilla. Siellä tuli usein
pussailtuakin. Yhdestä herkästä kohtaamisesta kirjoitin kerran
sadan sanan tarinan, joka taitaa löytyä tästä blogista myös
toisaalta:
Kävimme
viikonloppuisin notkumassa kaupungilla. Toivoimme,
että joku kauniista humalaista pojista tulisi juttelemaan meille,
tekemään meistä merkittäviä.
Kerran E tuli
minun luokseni. Jotain hän kai ensin sanoi, sitten halasi. Olin
tietysti heti valmis suutelemaan. Hän otti kasvoni käsiensä väliin
ja katsoi minua läheltä. Silloin huomasin, että hänellä on
räkäkökkäre vasemmassa suupielessä.
E painoi huulensa
huulilleni ja työnsi kielen suuhuni. Totta kai halusin yhä suudella
häntä, mutta koin jonkinasteista vaikeutta heittäytyä
tilanteeseen. Yritin suudella vain E:n suun oikeaa puolta, mutta
yritys epäonnistui. Kökkäre joutui suuhuni, pyöri kieleni päällä.
Kaikella on
hintansa, selitin asian itselleni ja nielin jo melkein suuhuni
sulaneen suolaisen palan.
