Suhteetonta

Aina joskus joku keksii olla huolissaan siitä, etten seurustele. Itse olen siitä päivä päivältä yhä vähemmän huolissani. Pidän miltei mahdottomana ajatusta, että muuttaisin vielä jonkun miehen kanssa samaan asuntoon, ja kohtuullisen epätodennäköisenä sitäkin, että alkaisin seurustella än äs vakavasti. ”Vakava seurustelu” on typerä ilmaus, mutta joskus sitä joutuu käyttämään, koska termin ärsyttävyydestä huolimatta useimmat ihmiset ymmärtävät, mitä sillä tarkoitetaan.

Ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että seurustelisin. Sopivan ihmisen löytäminen vain on jokseenkin hankalaa. Keksin jokaisesta tapaamastani miehestä hyvin nopeasti ja vaivattomasti jonkin häiritsevän seikan, jonka myötä ajatus seurustelusta muuttuu epärealistiseksi.

Se jokin saattaa olla miehen olemuksessa, ulkonäössä, tavoissa, puheissa, missä tahansa. ”Se jokin sinulla on” tarkoittaa tässä tapauksessa eri asiaa kuin Juha Vainion sanoituksessa.

Tavallinen tarina on sellainen, että tapaan nuoren kauniin pojan, jonka kanssa alan juttusille. Puolessa tunnissa, tai usein jo muutamassa minuutissa, vakuutun, että tyyppi on täysi ääliö. Ja jos törmäämme vielä joskus myöhemmin, huomaan, ettei heppu lopulta ollut edes erityisen kaunis.
Mutta jos tapaamani tyyppi ei ole ääliö – hän saattaa olla jopa sekä fiksu että mukava – niin hän on liian lyhyt, liian vanha, liian lihava, kalju, hänellä on vääränlainen nenä tai kohollaan olevia luomia, hänessä on vääränlainen haju, hänellä on vääränlaisia ilmeitä ja eleitä, hänellä on pöljät vaatteet tai hänellä on häiritseviä tapoja.

Olen melko huono sietämään häiritseviä tapoja, ainakin omassa kodissani. Vaikka kuinka yrittäisin ottaa rennosti ja olla mukautuvainen, minua vain alkaa ärsyttää, jos margariinia lääpitään veitsellä siitä päältä sen sijaan, että lohkaistaisiin reunasta pala, tai jos veitsi tökätään margariinirasiaan pystyyn, kun se laitetaan jääkaappiin. Kyllä, jo pelkästään margariinin käyttöön liittyy tällaisia ylitsepääsemättömiä ärsyyntymisen aiheita.

Mutta vääränlainen nenäkin on aika paha juttu. Siinä se tököttää keskellä miehen naamaa päivästä toiseen, joten siihen on aika mahdotonta olla kiinnittämättä huomiota. Ollaan tästä kavereitten kanssa monesti puhuttu, nenäasiasta. En nimittäin ole ainoa nenänainen (vrt. peppumiehet ja tissimiehet). Nenä vain kiinnittää huomion. Kauniita miesneniä voisi toljotella tuntikausia. Ja kyllä kauniisiin naisneniinkin kiinnittää huomiota.

Jotkut miehet myös pukeutuvat häiritsevästi. Ehkä eniten minulla on ongelmaa päähineasioissa.

Kun baarissa katsoo ja kenties jopa kuuntelee jotakuta tyyppiä, hän saattaa vaikuttaa lupaavalta. Mutta sitten mies lähtee pihalle ja kiskoo päähänsä virkatun korvaläpällisen lakin. Ei jumankauta. Yhtä pahoja ovat muunkinlaiset virkatut pipot tai muunkinlaiset korvaläpälliset lakit.

Mutta hei, jos olet mies ja tämän luettuasi ajattelet olevasi minulle täydellinen seurustelukumppani, ota toki yhteyttä!