Oma kuva
Daniel Katzia mukaillen: Tämän blogin henkilöhahmoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, niin kuin heillä ei todellisuudessakaan ollut.

torstai 10. toukokuuta 2012

Vuokrasuhteita 2


Monen persoonallis-haasteellisen yksityisen vuokranantajan kanssa solmitun suhteen jälkeen tein vuokrasopimuksen ison osakeyhtiön kanssa. Ajattelin, että nyt alkaa autuus: kaikki on tästä lähtien selkeän sujuvaa ja saan asua rauhassa.
Pitkän aikaa sainkin. Mutta sitten virkailija N osakeyhtiön toimistolta soitti.
Olin juuri synnyttänyt ja siksi sekä henkisesti että fyysisesti riekaleina ja herkässä tilassa.
Virkailija oli alkanut ihmetellä, kun residenssissäni asuu heidän papereidensa mukaan S. H. (nykyinen nimeni), mutta autopaikka on vuokrattu nimellä S. N. (ensimmäisen avioliiton aikainen nimeni).
Tästä lähdettiin, ja kohta jo huomattiin, että kämppäfirmalla on papereissaan kaikki tiedot totaalisen sekaisin. Puhelinlinjan toisessa päässä oleva nainen antoi avoimesti ymmärtää, että kaikki tämä epäselvyys ja sotkuisuus oli yksinomaisesti minun syytäni. Kun kerroin, että olen sinne kyllä kaikista muutoksista ilmoittanut, minulle selvennettiin, että juu, olen kyllä ilmoittanut muutoksista osakeyhtiön paikkoihin A ja B, mutta en ole tehnyt ilmoitusta erikseen osastolle C, josta virkailija N nyt soittaa.
”Meillähän on huone ihan eri kerroksessakin!” nainen valisti.
Voi kuinka typerä olinkaan ollut, kun olin olettanut tiedon kulkevan kerroksesta toiseen! Terveisiä vaan osakeyhtiön sisäisen viestinnän yksikköön, jos sellainen on olemassa.
Sairaalasängyssä maaten uunituore lapsi rinnallani kuuntelin virkailijan kalseaa pajatusta. Hän vaati selvitystä myös kämppäni J. K. -nimisestä asukkaasta, josta niin ikään ei hänen osastollaan ollut riittäviä tietoja. Parin kuukauden vesimaksutkin olivat näiden epäselvyyksien takia jääneet tämän miesasujan osalta veloittamatta! Naisen äänensävyn ja sanavalintojen perustella ymmärsin, että olin syytettynä vähintäänkin miljoonien eurojen kavallukseen vertautuvasta rikoksesta.
Virkailija, jossa oli ymmärryskykyä ja inhimillistä lämpöä kuin pakasteturskassa, kertoi kirjaavansa nyt kuitenkin myös edustamansa osaston papereihin, että asunnossani eleli vesimaksuvelvollinen J. K .
Minä siihen sitten lisäämään, että laitahan papereihin kolmaskin vedenkäyttäjä, tässä on nyt juuri tullut pykättyä maailmaan uusi tyyppi, jonka meinaan viedä kotiini asumaan.
Vesimaksurikkomuksessa yritin tarjota lieventäväksi asianhaaraksi, että ennen J. K:ta asunnossa oli ollut kirjoilla useita vuosia S. N., joka oli kuitenkin todellisuudessa asunut koko ajan toisaalla. Silti olin maksanut hänenkin vesimaksunsa koko ajan.
Tätä kautta sitten jo pian päästiinkin sellaiseen hassunhauskaan yksityiskohtaan, että S. N. oli merkitty kämppäni asumisoikeuden omistajaksi ja asumisoikeusmaksun maksajaksi yhdessä minun kanssani. Sellainen ei suinkaan ollut ollut missään vaiheessa tarkoitus, S. N. ei ollut kuunaan edes asioinut kyseisen yhtiön toimistossa.
Yritin ehdottaa, että josko soittaisivat S. N:lle, ja sitten herra N:n suostumuksella poistaisivat hänet kaikista papereista.
Tämä ei kuinka ollakaan käynyt päinsä. Ainoa tapa kuulemma olisi, että menisin yhdessä S. N:n kanssa konttoriin allekirjoittamaan paperin, jossa S. N. luopuu omistajuudesta, jota minä ja S. N. emme siis edes tienneet olevan. Pois muuttaessani saatan luonnollisestikin joutua maksamaan veroa tästä ”lahjasta”, jonka entinen aviomieheni on minulle ystävällisesti nimikirjoituksellaan antanut.
Mutta asumisoikeusasioiden selvittely ei tietenkään kuulunut virkailija N:n toimenkuvaan.
”Tätä sinun täytyy selvitellä D-osaston kanssa.”
Otin yhteyttä osastoon D, ja sain asioiden hoidon etenemään. Toki ilmeni vielä pikku seikkoja, joiden vuoksi oli oltava yhteydessä osastoon E. Täällä minulle kerrottiin, että minun pitäisi seuraavaksi palata asioimaan virkailija N:n kanssa. Hampaani alkoivat kalista. Kylmäsi jo pelkkä ajatus uudesta keskustelutuokiosta tämän kolkon naisihmisen kanssa.
Onneksi sain vaihtoehdoksi myös virkailija P:n, joten vältyin kuin vältyinkin täpärästi uudesta kontaktista virkailija N:n kanssa. Ilokseni virkailija P oli yhteistyökykyinen ja -haluinen. Alkoi vihdoin tuntua, että asiat saattavat vielä jonakin päivänä järjestyä.
Pari kertaa kuitenkin ehti tulla asiainhoidon lomassa mieleen, että oli niissä yksityisissä persoonallis-haasteellisissa vuokranantajissa sittenkin puolensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti