Lomalla

Toisinaan töissä tulee olo, että tarvitsisi lomaa. Mutta toisinaan lomalla tulee olo, että tarvitsisi töitä. Olen jotenkin huono lomailija. Pitäisi lähteä aina johonkin reissuun, että irtautuisi kunnolla kaikesta. Kotona jää helposti pyörimään omiin nurkkiin ja omiin ajatuksiin, jotka helposti liukuvat kummiin uomiin ja johtuvat siitä sitten linkoamaan itsensä ympärillä. Vinhasti kieppuva mytty uuvuttaa ja johtaa joko epätoivoisiin tekoihin (siis lähinnä kaikkiin pikku typeryyksiin) tai ihan vaan apatiaan.

Nytkin tietysti voisi tehdä kaikkea sellaista, mitä ei päivätöiltä mukamas ehdi ja jaksa, esimerkiksi kirjoittaa jotakin muutakin kuin joutavia Facebook-päivityksiä. Mutta ryhtyminen ja aikaansaaminen ovat vaikeita juttuja.

Välillä otan itseäni niskasta, niin kuin wanha cunnon sanonta kuuluu, ja harjoitan lievää toimeliaisuutta. Eilen imuroin. Tänään kastelin kukat.

Pienet arkiset toimet kuitenkin ovat joskus yllättävän haasteellisia nekin, eivätkä vain sen ryhtymis-osan kannalta vaan myös toteutuksen osalta. Onnistun välillä saamaan aikaan pienimuotoisia katastrofeja ihan peruspuuhien parissa. Kolhin imurilla kirjakaapin jalkaa niin, että siitä lentelee palasia ja kastelen kukat niin, että vesi tulvehtii lautaselle ja kaapin päälle ja lattialle, niin kuin kävi taas tänään. 
Ja sain päähäni olla niinkin tehokas, että vein yhden ison ja pölyisen kukan suihkuun. Voin vinkkinä kertoa, että senkin voisi tehdä ennen kuin kastelee kukan. Kun painavaa, vettä valuvaa laitosta roudaa kylppäriin, matkalla ehtii kastella aika pitkän pätkän parkettia ja omat housut. Onneksi parketti on jo valmiiksi huonossa kunnossa. Tuollaisesta rönsyävästä rohjakkeesta, jonka nimi kaiketi on kissus, myös irtoaa aika lailla kuivaa oksaa ja lehteä, kun sitä rahkottaa pitkin kämppää.

Ehkä vähemmän vahinkoa saa aikaan, jos vaan suosiolla makaa läppärin alla.

Jos en makaa, toljottelen keittiön ikkunasta, miten lunta sataa ensin rivakkaan tahtiin, sitten hidastuen hitelyksi. Lumihiutaleet ovat muuten kuusisakaraisia, opin sen töissä tietokilpailussa viimeisenä päivänä ennen lomaa.

Lumihiutaleseurannan lisäksi päiväni kohokohtiin kuuluu vastapäisen talon keskikerroksen kissan ikkunanlautaulkoilun seuraaminen. Aika usein morjestan sille ja sanon: ”Moi, kissa.”

Mutta arvatkaa mitä? Kissaa ei kiinnosta.