Oma kuva
Daniel Katzia mukaillen: Tämän blogin henkilöhahmoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, niin kuin heillä ei todellisuudessakaan ollut.

perjantai 31. elokuuta 2012

Aamulla hotellihuoneessa


Äiti nousee ja etsii silmälasejaan.
”Laitan silmälasit päähän ja menen suihkuun.”
”Laitat silmälasit päähän ja menet suihkuun?” toistan, paitsi että vaihdan persoonamuodot ja loppuvälimerkin.
”Niin. En mä nyt naamaani siellä kastele.”
Eilen äiti pesi hiuksensa lavuaarissa. Oli kuulemma hankalaa.
”Ihme tapa pestä aina yksi osa kerrallaan”, päivittelen.
”No mitä väliä sillä on, jos joka paikka tulee kuitenkin pestyä.”

Vähän ajan päästä äiti kertoo menevänsä pesemään hampaat. Meinaan kysyä, että pesetkö nyt vain ylähampaat ja suojaat pyyhkeellä huolellisesti alahampaat, mutta en viitsi.
Kun äiti on aamutoimensa hoitanut, menen minä vuorostani vessaan. Kuulen, että suihkun hanasta valuu vesi. Sammutan sen.
Ajattelen raportoida äidille, että jätit sitten vesihanan valumaan, mutta pysynkin hiljaa.
Yritän tässä kai sitä vähän opetella. Sanomatta jättämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti