Tipaton tammikuu vs. Raitis helmikuu

Tipaton, lihaton, mitä näitä nyt on. Itse en ole teemakuukausista koskaan oikein innostunut, mutta tämän vuoden tammikuussa jopa mietin – ihan vain hiljaa itsekseni – että jos kerrankin yrittäisi tipattomuutta, jos ei muuten niin solidaarisuudesta erästä raittiuspyrkimyksestään avautunutta nuortamiestä kohtaan. Olisin ikään kuin tukilakossa. Mutta kun nuorimies viskasi pyrkimyksensä olan yli heti alkuunsa, mietin, että mitäpä tässä sitten minäkään kärvistelemään. Sillä nimenomaan kärvistelyltä alkaa helposti maistua totaalipidättäytyminen mistä tahansa asiasta.
Lapsuuteni kotikaupungissa ei tunnettu Tipatonta tammikuuta, vaikka sitä onkin ilmeisesti melko laajasti tai ainakin laajenevasti vietetty jo 40-luvun alusta lähtien. Viiniposti-sivuston mukaan eduskunnan puhemies Väinö Hakkila julisti joulukuussa 1942 vapaaehtoisen kampanjan raittiin tammikuun viettämiseksi. (http://viiniposti.fi/viinikoulu/mista-tipaton-tammikuu-saanut-alkunsa/)
Mutta kuka hullu raitistelee kolmekymmentäyksi päivää, kun vuodessa on kaksikymmentäkahdeksanpäiväinenkin kuukausi!
Kotipaikkakunnallani vietettiin Raitista helmikuuta vuodesta 1975 vuoteen 1990.
Metsäteollisuusyhtiö Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n toimitusjohtaja, nyt jo edesmennyt Niilo Hakkarainen, ehdotti alkoholitonta kuukautta Yhtyneiden metsäosaston budjettikokouksessa vuonna 1974. Turun Sanomien lähes kymmenen vuoden takaisessa jutussa (2.1.2009) kerrotaan, että kokouksen lounastauolla kuunneltiin uutiset, joissa käsiteltiin alkoholin kulutuksen reipasta kasvua.
- Totesimme, että tuolla vauhdilla olemme kaikki muutaman vuoden kuluttua alkoholisteja. Siinä syntyi ajatus, että mitäs jos oltaisiin kokonaan ilman alkoholia yksi kuukausi ja katsottaisiin, miltä elämä silloin tuntuu, joulun alla 81 vuotta täyttänyt Hakkarainen muistelee.
Huima tuuma ei kuitenkaan saanut suurempaa kannatusta, vaan se julistettiin salaiseksi ja tutkittavaksi.
Papereihin asia kenties olisi hautautunutkin, ellei Tervasaaren tehtaalla olisi tullut muuan mies töihin päihtyneenä. Tämän välikohtauksen vauhdittamana Yhtyneillä aloitettiin 1. helmikuuta 1975 Raitis helmikuu -kampanja.
- Valitsimme helmikuun, koska se on vuoden lyhin kuukausi, Hakkarainen naurahtaa.
(http://www.ts.fi/viihde/1074326961/Ensin+oli+huikaton+helmikuu)
Palkinnoksi neljän viikon raitistelusta sai lahjan. Monena vuonna 80-luvulla se oli Jorma Vennolan suunnittelema Iittalan matala kirkaslasinen Kuusi-ruokalautanen, jossa luki Raitis helmikuu ja vuosiluku. Joinakin vuosina raittiuspalkintona oli pellavaliina. Sekä lautasia että liinoja meillä kertyi lapsuuden kotiini useita kappaleita. Luultavasti palkintoja on ollut muunkinlaisia, mutta niistä en tiedä.
Veli vei kotoa pois muuttaessaan mukanaan kaikki ehjänä säilyneet lasilautaset, mutta hänelläkään ei ole niistä enää yhtään jäljellä. Ne ovat särkyneet mikrossa tai putoamalla, mikä mitenkin. Nyt sellaisia myydään kaikenmaailman huutoneteissä keräilyharvinaisuuksina kalliiseen hintaan.
Minä vein lapsuuden kodista mukanani kaksi Raittiin helmikuun pellavaliinaa, mutta en ole keksinyt niille juurikaan käyttöä. Niillä tuskin on kysyntää Huuto.netissäkään.
Meillä oli tätä Raitis helmikuu -tavaraa reilusti, koska isäni oli Yhtyneillä töissä ja ilmoitti monena vuonna koko perheen kampanjaan. Äitini paheksui meidän lasten ilmoittamista mukaan, koska olimme alaikäisiä. Alaikäisethän eivät tietenkään käytä alkoholia muutenkaan, koska sekä laki että vanhemmat kieltävät.
Todellisuudessa me tietenkin käytimme alkoholia – myös helmikuussa.
Ainoa, joka oikeasti oli ansainnut raittiuspalkintonsa oli meidän äiti. Isäkin tosin omasta mielestään oli ollut alkoholitta, koska ei käyttänyt helmikuun aikana väkeviä eikä juonut edes nelosta. Keskiolut ei hänen prosenttilaskunsa mukaan ollut alkoholijuoma.