Pyöräpulmia, osa n

Kun oivalsin, mistä pyörän inha hankausääni ja kitkainen eteenpäinmeno johtuvat, päätin yrittää siirtää takapyörää vähän taaksepäin, jotta hankaaminen loppuisi ja jotta ketjut menisivät samalla kireämmälle eivätkä lähdeskelisi niin helposti.

Että ei kun taas takarenkaan ruuveja aukomaan. Kun irrotan vaihdesysteemiin kuuluvaa mötikkää siitä renkaan oikealta puolelta, katkeaa mötikän sisällä olevan vaijerin pääosa, jonka toivon paradoksaalisesti kuitenkin näyttelevän vain jotakin vähäpätöistä sivuosaa pyörän käyttökelpoisuusasiassa.

Säädän pyörää vähän taaemmas, tai niin ainakin yritän tehdä. Tämän jälkeen kiristän renkaan paikalleen ja sullon pienen, vähän alle sentin pituisen, irtopätkän samaan koloseen, jossa se oli aiemminkin, silloin kun oli kiinni vaijerissa. Sitten asettelen myös mötikän paikoilleen ja kiristän sen ruuvin.

Kaikki tuntuu olevan aika lailla ok. Vaihteet tosin toimivat nyt vähän sinnepäin, mutta vaihtuvat kuitenkin. Vaihde ei ikään kuin mene ihan kohdalleen, se jää rakuttamaan, ja polkimet lyövät silloin tällöin puoli kierrosta tyhjää, mutta ei kaiken aina tarvitse niin justiinsa olla.

Vaan jonkin ajan päästä se saakelin takarengas sitten kuitenkin taas alkaa kihnuttaa itseään pyöränjalkaa vasten kuin vimmattu koira kiiman kourissa.

Vaiva äityy yhä pahemmaksi ja alan pelätä, että hankauskitka saa takakumin savuamaan kesken ajon. Niinpä sitten, yhtenä kiireisenä iltapäivänä, joka sattuu tämän hetken vinkkelistä olemaan eilinen, löysyttelen takarenkaan ruuveja jälleen. Se irtonainen pikkuosa putoaa taas mötikän sisältä asvaltille. Siirrän takarengasta vähän oikealle, ja kiristän ruuvit. Irtopätkän sullon taas koloonsa, mutta nyt mötikkä ei jotenkin vain tunnu enää mahtuvan (sen sisällä olevine irtopätkineen) omalle paikalleen ruuvin päälle. Ongelmatilanteissa väkivalta on aina käyttökelpoinen ratkaisu, tai sitä jostain kumman syystä tulee ainakin aina silloin tällöin ajatelleeksi niin. Hätä voimakeinot keksii! Nytkin siis yritän survoa mötikkää paikalleen, vaikka pikkuosa sen sisällä panee hanttiin. Kun survaisen oikein pontevasti, se epäkelpo hukkapätkä menee jotenkin poikittain mötikän perälle ja puskee osittain esiin yläkautta, läpinäkyvän muovikannen reunasta, kansi kun lähtee yhdestä reunasta paikoiltaan. Mutta kas, mötikkä menee nyt kuitenkin paikoilleen ja voin ruuvata senkin kiinni. Survon vielä repsottavaa muovikantta ja sen alla töröttävää pientä metallin- eli kiusankappaletta vähän alaspäin. Sitten on jo kiire lähteä kaupunkia kohti.

Ensimmäiset metrit menevät ihan mukavasti. Sitten yritän vaihtaa ykkösvaihteen kakkoseksi. Ei onnistu. Vaihdinkiekko oikeassa sarvessa ei suostu liikkumaan. Kaupunkireissusta tulee näin ollen ihan ykkösjuttu! Jalkani vispaavat tasamaalla kuin sähkövatkain, loivassa alamäessä lyövät tyhjää. Moisessa sotkemisessa tulee äkkiä hiki. Vaihtelu virkistäisi, mutta vaihteet eivät vaihdu, vaikka kuinka voimakeinoja kaihtamatta runnoisi vaihdinta.

Seuraavana aamuna on vielä vispattava itsensä ääriärsyttävällä pikkuvaihteella töihin. Siellä mietin vaihtoehtoja ja päädyn viemään pyörän naapuritalon Pyöräpajalle korjattavaksi, vaikka se tuntuukin jotenkin surulliselta ratkaisulta. Minun kun piti olla sankarillis-omatoiminen pyöäasiain hoitaja.

Tuntuu, että nyt olen luovuttaja. Ehkä olisi pitänyt vain yrittää vielä itse. Kuitenkin mietin, ettei kannattane hankkia enää enempiä katastrofeja tähän saumaan. Olisiko ehkä peräti pitänyt olla hankkimatta ensimmäistäkään ja viedä pyörä alan ihmisille heti, kun takakumi lakkasi tyystin ilmoja pitelemästä? Kumihomma olisi maksanut saman, mitä tämänpäiväinen korjaustyö, jota ei siis olisi tarvittu, jos en olisi ollut niin oma-aloitteinen kuin olin. Olisi jäänyt väliin myös monta takarenkaan irrotusta ja takaisin laittoa, sisäkumin ja päällykumin kanssa ähräämistä, ketjujen paikoilleen laittoa, työkalujen mutkalle vääntämistä, työtuntia, mustassa rasvassa rypemistä, ihmettelyä ja kirosanaa. Olisiko todellakin pitänyt viedä pyörä ammattimiehille heti? No ei helvetissä. Mitä kirjoittamista siitäkin nyt sitten olisi ollut.