Miksi vaatia järkeä?

Minusta on ihan kiva ominaisuus ihmisessä, että ajattelee ja ymmärtää. Ei ole ollenkaan pahitteeksi, että jossain määrin tietää, mitä tekee ja miksi. On hyvä, että osaa perustella tekemisensä itselleen ja muille. 

Mutta mikä tahansa hyvä asia saattaa yliannosteltuna jossain vaiheessa kääntyä ärsyttäväksi ja alkaa provosoida vastaväitteisiin. Tai ei edes vastaväitteisiin, vaan vastamölinään. Minussakin aina silloin tällöin puhkeaa kukkaan anarkisti, jonka evankeliumina on Täältä tullaan elämä -elokuvan poikien kännislogan: ”Ei mitään väliä!”

Joskus tuntuu, että koko olemassaolon ydin on kaiken perusteleminen ja kaiken järkevästi selittäminen.

Jotta saisin olla olemassa, minulla on velvollisuus perustella yhä uudestaan ja uudestaan yhä uusille instansseille ja ihmisille esimerkiksi, miksi minä koulutettu ja osaava ihminen olen niin pitkän pätkän ollut olematta oikeissa töissä.

Koska älykkäät ihmiset tietävät, ettei Jumalaa ole olemassa ja että kirkollisvero on turha menoerä, minun pitää perustella heille, miksi agnostisuudestani huolimatta kuulun kirkkoon.

Koska yhdessä oleminen ja rakkaus ei edellytä instituutioita, minulta odotetaan järkevää selitystä, miksi kahden päättyneen avioliiton jälkeen yhä kannatan avioliitto-nimistä järjestelmää.

Joskus jaksan perustella parhaan kykyni mukaan, miksi sitä taikka tätä, mutta välillä kiljun (usein tosin vain hiljaa itsekseni): ”En tiedä!” ”Siksi!” ”Ihan sama!” ”Ei mitään väliä!”

Koulussa joskus äidinkielen tunnilla tehtiin ryhmätöitä eri tyylisuunnista. Minä olin dadaismiryhmässä. Siinä aatteessa on jotakin järkeä, koska siinä ei ole mitään järkeä.

Jokin lähde kertoi yhdeksi dadaismin iskulauseeksi kysymyksen: ”Miksi vaatia järkeä?” Sen kirjoitin A2-kokoiselle paksulle paperille.

Niin, miksi vaatia järkeä? Miksi vaatia järkeä aina ja kaikkialla, kun ei tällä planeetalla lopulta pelkällä järjellä pitkälle pötkitä. Monissa asioissa ei yksinkertaisesti vain ole mitään järkeä, ja jos niitä yrittää järjellistää, päädytään helposti laatimaan kaikenmaailman kyökkiteorioita ja kansantarinoita. Koska selityksiä vaaditaan, niitä keksitään. Ihan sama, onko niillä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Miksi karhulla on lyhyt häntä? Siksi, koska aikoinaan pitkähäntäinen karhu kalasti avannosta hännällään, mutta häntä jäätyi kiinni ja katkesi irti vetäistäessä.

Samantapaisia vastauksia minäkin saatan lopulta antaa, kun johonkin vaaditaan järkevää selitystä. Kerron tarinan, jossa kysyttyyn asiaan saadaan järkevän kuuloinen selitys – selitys, joka on yhtä tosi kuin kertomus karhun hännästä.