Uneton esimerkiksi Seattlessa

Ulkomailla on yleensä enimmäkseen mukavaa. Mutta nukkumattomuus ja sen myötä väsymys, jonka myötä levottomuus ja ärtyisyys, aiheuttavat jonkin verran hankaluutta. Nukkumattomuus johtuu oudosta paikasta, vieraasta sängystä, kuorsaavasta huonekaverista, huoneen ulkopuolelta kantautuvista äänistä, sen sellaisesta.

Kun vihdoin nukahdettuaan herää yöllä vessahätään, miettii, arvaisiko sitä lähteä könyämään toilettiin vai saisiko sitä vielä kuitenkin nukuttua täyttyneestä virtsarakosta huolimatta. Vessaan nousemisessa on se vaara, että uneen palaaminen ei sitten ehkä enää onnistukaan. Jalkautuessa väkisinkin vähän virkistyy ja samalla saattaa päänsisäinen lipasto sen verran heilahtaa, että laatikot raottuvat, ja niihin rullalle käärityt ajatukset livahtavat vapauteen, alkavat leijailla miten sattuu, törmäilevät toisiinsa, asettuvat sekavaan järjestykseen, tai jäävät kokonaan asettumatta.

Sitä saattaa vaikka alkaa miettiä, olisiko sittenkin pitänyt ostaa ne silmälasit siitä optikkoliikkeestä, jossa käytiin. Mitähän siinä alennuskupongissa sanottiinkaan alennusprosentiksi? Sitten tuleekin jo mieleen, että heti täältä palattua on aika neuvolapsykologille lapsen asioissa, ja sitä rupeaa miettimään, mitä siellä pitäisi sanoa. Aatoksiin alkaa nousta kaikkea huolestuttavaa lapsesta. Jostain ilmaantuu ajatus, että lapsen isä on kyllä tehnyt kunnioitettavan suorituksen lapsen kieroonkasvattamisprojektissa hänkin, ja sitten jo rupeaa muistamaan kaikkea muutakin hyvin epäkivaa entisestä miehestä.

Tällainen mielen liikehdintä saattaa alkaa, vaikka olisi vasta arponut – vähän liian kauan – noustako vessaan vai ei. Sitten sitä saattaa nousta, kun vahinko – se ajatusten valloilleen pääsemisvahinko – on ikään kuin jo tapahtunut. Jos vaikka sitten vessareissun jälkeen osaisikin jo rauhoittua.

Mutta kun pääsee takaisin sänkyyn, alkaa miettiä, että olisihan sitä samalla jaloittelulla voinut napata maitohappobakteerikapselin, kun tuo maha on aika kipeä, ja kameran patteritkin olisi saanut ottaa jo pois latauksesta. Sitten sitä hautoo vähän aikaa uudelleen nousemista ja jonkin ajan päästä sitä sitten nousee.

Tämän jälkeen voisi jo levollisesti uinahtaa, kun kaikki on mukavasti hoidettu. Voisi ehkä, jos viereinen sänky ei narisisi nukkujan kääntyillessä, ja jos kääntyilijä ei päästäisi valveilla ollessaan tuskaisia ähkäisyjä ja kuorsaisi nukkuessaan.

Purukiskokin olisi pitänyt ottaa matkalle mukaan, kun öisin tulee taas purtua hampaita vimmatusti yhteen. Siitä sitten taas seuraa, että päätä voi päivisin jomotella, ennestään arkoja hampaita aristaa vielä enemmän ja korvatkin särkevät.

Kun yrittää rentouttaa jännittynyttä suunseutua pitämällä suuta vähän raollaan, alkaa kuola valua tyynylle ja lakanalle. Lämminkään kuolalammikko poskea vasten ei ole erityisen miellyttävä, mutta vielä inhempaa on asentoa vaihtaessa osua vanhaan, jo kylmenneeseen lätäkköön.

Lopulta armollinen nukahdus koittaa. Jo pian kuitenkin nukkuminen vaihtuu heräämiseen kädet puutuneina. Kun asennon vaihtamisen jälkeen on melkein jo uppoamassa uudelleen uneen, huoneseura alkaa heräillä. Paluu unien kultalaan ei siis tule enää onnistumaan. Että helvetin hyvää huomenta vaan kaikille!