Muuttoja, muistia, muutoksia

Mietin aikaa, sen kulkua ja omaa ajantajua tai -tajuttomuutta. Hahmotan ajan paikkojen kautta: muistan, mitä missäkin osoitteessa tai ympäristössä on tapahtunut. Asiat, jotka muistan synnyinkaupungistani, tiedän tapahtuneiksi ennen kolmatta syntymäpäivääni. Ja tapahtumat, jotka muistan seuraavasta osoitteesta, osaan sijoittaa ikävuosiin kolmesta kahdeksaan. Sitä seuraavassa talossa asuin kunnes lähdin vanhempien luota maailmalle. Asuin vielä viidellä eri paikkakunnalla ennen kuin muutin tähän kaupunkiin. Täällä asuin ensin reilun vuoden kaksiossa eri kaupunginosassa kunnes muutin tähän.

Kun muistan, mitä missäkin asunnossa tai asuntolassa on tapahtunut, osaan sijoittaa tapahtumat myös aikaraameihin. Mutta tässä kämpässä olen asunut yli 11 vuotta. Se on pitkä aika, pidempi kuin missään aiemmassa asunnossa.

Olen asunut tässä aviomies Ykkösen kanssa, yksin, aviomies Kakkosen kanssa, miehen ja lapsen kanssa ja kahdestaan lapsen kanssa.

Näin pitkä aika samassa asunnossa sekoittaa paikkasidonnaista muistiani. En aina muista, onko jokin kapistus peräisin aviomies Ykkösen ajoilta vaiko aviomies Kakkosen, sanoiko jonkin asian Ykkönen vai Kakkonen.

Jotenkin olen jo liian täysi tätä kämppää, joka tämäkin on täysi – paitsi tavaraa myös täällä asuneita ja vierailleita ihmisiä ja toisiinsa kompastelevia muistoja.

Olen valmis muuttamaan, vaikka huomaankin myös juurtuneeni tänne. Kaipaan jo nyt niitä asioita, jotka tässä asunnossa, tässä talossa, tällä alueella ovat parasta. Arvostan kovasti riittävää määrää pistorasioita asunnon kaikissa huoneissa, alakerran ilmaista pyykkitupaa sekä rannan läheisyyttä, soutuvenepaikkaa rannassa ja läheistä arboretumia.

Ja totta kai muutto on aina iso stressi: sen tulevan asumismuodon valinta, kämpän löytäminen, raha-asiain hoituminen ja itse muutto.

Mutta on asioita, joista jo haluan päästä, myös konkreettisia asioita. Haluan päästä esimerkiksi nykyisestä sohvasta.

Sohvalla on hyvä istua ja hyvä maata. Ei tämä ole edes ruma. Mutta haluan tästä eroon. Aviomies Kakkonen toi huonekalun tänne jo ennen muuttoaan, ja tänne se jäi miehen muutettua pois. Olen päättänyt olla muuttamatta tätä isoa ryhmäistuinta seuraavaan asuntoon, mihin on jo sellainenkin järkevä syy, että seuraava asunto tulee olemaan tätä nykyistä pienempi.

Sohvan virkaan pääsee vanha laveri, jonka haen lapsuuden kodin huoneestani. Patjat siihen jo on – ne ostin edelliseen laverisohvaan, joka jäi yli isältä, kun hän muutti pitkän matkan työkämpästään kokonaan taas äidin luo. Vanhat patjat olivat tupakansavun viherryttämät. Irrotin kyllä kankaat ja pesin ne, mutta niitä ei saanut enää entisenveroisesti takaisin paikoilleen.

Sitä laverisohvaa ei enää ole, tein siitä nojatuolin, joka kyllä on edelleen. Jokin aika sitten maalasin sen.
Aina välillä iskee olo, että jonkin pitää muuttua. Joskus laverisohvan pitää muuttua nojatuoliksi, joskus neljän huoneen asunnon kolmioksi tai kaksioksi.