Ei ihan nentti

Sanovat, että olen kovin kriittinen ja valikoiva, mitä miehiin tulee. Totta, kai. Kriittisesti valikoiden onnistun aina löytämään ne mahdottomat. Mutta yleensä kyllä jo ensi tapaamisella totean miehet kelpaamattomiksi pitempää käyttöä ajatellen. Tiedän, että moinen on epäreilua ja tyhmää. Fiksua olisi antaa edes silloin tällöin jollekulle mahdollisuus osoittaa kelpoisuutensa.

Joskus joku kuitenkin osoittautuu ihan ookooksi tyypiksi vähän kuin vahingossa tai vaivihkaa. Näin voi käydä vaikkapa opiskelu- tai työkavereiden kanssa, koska heitä joutuu pakostakin näkemään kerta toisensa jälkeen pitkän aikaa. Mutta joskus muidenkin kanssa. Esimerkiksi se tyyppi baarissa, joka tuli kysymään, että suudellaanko. Kun mies ehdotti, että voitaisiin mennä treffeille joku päivä, ajattelin, että ei tule tapahtumaan. Mutta ajauduimme Facebook-kaveruuden myötä tsättäilemään. Usein. Koska meillä kummallakin oli paljon asiaa eikä kai liikaa ihmisiä, joiden kanssa kaikkea vatvoa ja pyöritellä. Huomasin, että heppuhan onkin ihan kohtuullisen ajattelukykyinen tapaus, pystyimme keskustelemaan monenlaisesta.

Aluksi huumorintajumme eivät ihan osuneet yksiin, mutta senkin suhteen tapahtui kehitystä, ja jonkin ajan kuluttua huomasin, että ymmärrämme yhä paremmin toisiamme ja että usein myös huvitumme samoista jutuista. Meitä hauskuutti ja ärsytti muiden muassa Facebookin kiertävät päivitykset, joista herkullisimpia sitten aina kopioimme toisillemme tsättiin.

Meistä tuli tavallaan hyvät kaverit. Tavallaan siksi, että kaverisuhteessamme ilmeni kuitenkin kaikenlaista pientä hankaluutta, ja välillä välillämme oli pitkään hiljaisuuskin. Hiljaisuutta yleensä edelsi se, että hän hermostui jostakin. Minulle yleensä jäi vähän epäselväksi, miksi. En tiedä, oliko väärinymmärryksiin tai ajoittaiseen toistemme ymmärtämisen hankaluuteen osaa sillä, että hän ei ollut – niin kuin itse joskus asian ilmaisi – ihan nentti. Googletin sanan. Se tarkoittaa neurologisesti normaalia. Hänellä on kuulemma paljon piirteitä, jotka viittaavat Aspergerin syndroomaan. Googletin myös tämän oireyhtymän ja löysin linkin Wikipedian sivulle. Aloin lukea, jotta tutustuisin toveriini taas vähän lisää.

Mutta, jumankauta, tutustuinkin näemmä itseeni. Joka lause ei kertonut minusta, mutta aika moni kertoi. Tekstissä puhuttiin silmiin katsomisen ja keskustelun normien noudattamisen vaikeudesta ja hankaluudesta hahmottaa aikaa. Aistiyliherkkyyttä, muistihäiriöitä.

Lisäksi aspergerit ovat usein varsin itsenäisiä ajattelussaan ja toiminnassaan, koska heillä on valtaväestöä heikompi taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja.

Ihmiset saavat AS-henkilöistä usein itsekeskeisen tai/ja kylmän kuvan. Tosiasiassa Asperger-henkilön tunnereaktiot ovat yhtä vahvat tai jopa vahvemmat kuin neurologisesti tyypillisten (NT) ihmisten, heillä on vain enemmän vaikeuksia tuoda tunteitaan esille.

Kappas, en ole ihan nentti minäkään.