Tänään kävelin kirkkopuiston halki. Puiston penkillä istui
poika, nuori mies. Ensin katsoin, että hän lukee kirjaa. Mutta ei
sentään, hän oli kumartuneena älypuhelimensa ylle, niin kuin
nykyihminen tapaa olla. Hetken kestänyt ilahtuneisuus minussa
katosi.
Mieleen tuli taas mies laivassa. Kun pari viikkoa sitten
merimatkailimme Helsingissä mantereelta saarelle, istuimme matkan
ajan samassa pöydässä lukevan miehen kanssa. Mies luki vieläpä
Murakamin kirjaa, ja kirjassa oli kirjanmerkkinä Suomenlinnassa
esitettävän Seitsemän veljestä -näytelmän lippu.
Melkein ihastuin.
Hän ei ollut ulkonäöltään sellainen mies, jollaisiin ihastun
ensi hetkessä. Mutta hän oli sellainen mies, jonka kanssa olisin
halunnut alkaa jutella, vaikka en koskaan ala jutella kenenkään
kanssa.
Me jäimme paatista jo ensimmäisellä saarella, hän jatkoi matkaa.
Onkohan hän jo lukenut Murakaminsa loppuun? Mahtoikohan hän pitää
teatteriesityksestä, jota naiset olivat meille juuri hostellin
aamusaunassa kehuneet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti