Oletko joskus seissyt liukuportaissa tavaratalossa, jossa
viereisissä rullaportaissa ohitsesi nousee tai laskee ihmisiä,
katsellut heitä ja arvioinut heidät onnellisemmiksi ja elämässään
onnistuneemmiksi kuin sinä?
He ovatkin.
Heillä on hyvä palkka ja siisti koti, jossa lattialistat eivät
ole irti. Heillä on pelkän olohuoneen lisäksi arkiolohuone, mutta
sekin on huomattavasti tilavampi kuin sinun ainoa olohuoneesi. Heidän
sohvassaan ei ole mustikkatahraa, niin kuin sinun sohvassasi, eikä
sen enempää muitakaan tahroja, vaikka heidän sohvansa on
valkoinen.
He osaavat vieraita kieliä paremmin kuin sinä. He harrastavat
kulttuuria iltaisin. Heillä on parisuhde, ja se on ihan normaali
parisuhde, ja illanviettoja kaveriporukassa. Heillä on jumalauta
hyvä ryhtikin, eikä pää tönötä vaakasuoran kaulan jatkeena
niin, että se tulee nurkan takaa esiin ennen muuta ruumista.
Heidän lapsensa tervehtivät reippaasti naapureita ja tekevät
pyytämättä läksynsä eivätkä jollota samaa älytöntä lausetta
sataa kertaa peräkkäin.
Heidän kotonaan syödään itse valmistettu päivällinen joka
helvetin ilta eikä milloinkaan koroteta ääntä.
He eivät ole koskaan kiinnittäneet mitään huomiota sinuun
liukuportaissa.
Tasan ei mee onnen lahjat...kaan, persetti.
VastaaPoista