Poiskirjoittamisesta

Kun kirjoitan rankoista asioista, ei tarkoituksenani ole ehkä niinkään kirjata muistiin vaan pikemminkin päinvastoin: kirjoittaa pois. Kirjoitan asiat vihkoon tai tiedostoon – johonkin, minkä voi sulkea.

Tällaiset tekstit muistaa vielä pitkän ajan päästäkin kirjoitetuiksi, muistaa ikään kuin niiden otsikot tai aiheen, mutta niitä ei halua yrittää palauttaa mieleen yhtään yksityiskohtaisemmin, niitä ei halua avata.

Siitä ei seurannut hyvää, kun kreikkalaisen mytologian sankaritar raotti erästä rasiaa. On itse yritettävä olla varovaisempi.

Hankalan työkaverin suoltamat solvaukset on osittain tullut taltioitua, joitakin parisuhteiden painajaishetkiä niin ikään, asuntokaupan hirmustressin tuntoja myös. Kun kävin itse yläastetta ja kun myöhemmin opetin yläasteella, tein paskoista päivistä joitakin päiväkirjamerkintöjä. Mitään näistä en ole uskaltanut juurikaan kurkkia sen koommin.

Lasten muskariloruttelussa lauleskellaan, että ”suljen ihanan soittorasian / kierrän lauluni kippuraan / muiston mukavaan taskuun taputan...” Kun jätetään pois määritelmät ihana ja mukava tai vaihdetaan ne toisiksi, niin aika lailla näin tulee tehtyä niille lauluille, joiden sävelet soisi unohtavansa.