Eilen menin
nukkumaan vasta puolenyön jälkeen, mikä on minulle varsin
myöhäistä. Pian sänkyyn pääsyn jälkeen aloin ihmetellä
”peltikaton rummuttelua”. Siltä se kuulosti. Piti ihan nousta
sängystä ja mennä ikkunasta kuikuilemaan, seisooko joku ehkä
tupakalla talon matalan osan luona ja rummuttaa katon reunaa. Tai
onko joku peräti kiivennyt siihen peltikatolle makuuhuoneeni ikkunan
lähelle musisoimaan. Mutta ketään ei näkynyt rummuttamassa
missään.
Siinä ikkunan ääressä kurkkiessani korva osui
patteriputkeen: siellä se ääni värähteli ja kolisi. Tajusin,
että ”rummutus” tulee patteria pitkin yläkerran naapurista, ja
samassa alkoi rytmikin olla sellainen ensin kiihtyvä ja sitten
tasaisen kiivas. Oivalsin, että siellä pannaan, ja sänky kolkkaa
patteriin. Nopeatahtisena kolina tai ryminä ei kestänyt hirmuisen
kauan, ymmärrettäväähän tuo, aika lämminkin kun oli. Kiivaan
kolkkeen jälkeen vielä muutama hidas kolk, kolk, kolk, ja siinä
se. Sitten puheääniä.
Onhan
se kivaa, että naapurissa saadaan seksiä, mutta jos alkaisi moista
kovaäänistä kolketta ihan joka yö kuulua, niin kävisihän tuo
ärsyttäväksi.
Minä
en kuitenkaan ole se täti, joka vie nimettömän kirjeen talon
ilmoitustaululle tai yläkerran ihmisten postiluukusta, vaikka
melkein voisin olla. Että älkää panko patteria vasten, pliis.
Ajatus nimettömästä viestistä olisi lähes mahdollinen. Mahdottomampi ajatus
olisi, että menisin sanomaan näille ihmisille asiasta.
Minä
en ole ihminen, joka ottaa asiat reippaasti puheeksi. Olisi kiva
tietysti olla. Tiedän ihmisiä, jotka hoitavat ongelmat reippaasti
puhumalla. En nyt tarkoita mitään panemisääniin puuttumista vaan
kaikenlaisia asioita, pieniä ja isoja, joihin törmää töissä ja
vapaalla.
Ihmiset
sanovat ihan kiihkottomasti ja rauhallisesti, että mua nyt vähän
häiritsee tällainen asia tai että hei, yks juttu.
Tulee
mieleen nopeasti kolme nimeä tuttavapiiristä esimerkkinä
ihmisistä, jotka saavat sanottua ja osaavat hoitaa asiat hienosti puhumalla.
Sitten se asia hoituu. Minä en hitto vie vaan saa sanottua.
Muistan
miljoona tilannetta, joissa joku on hoitanut asian fiksusti
puhumalla, ja muistan miljoona tilannetta, joissa minä en ole saanut
sanottua.
Usein
kyse on näennäisesti hyvin pienistä jutuista. Kun ollaan
jollakulla kylässä, kun joku on meillä kylässä. Jos minä olen
kaverilla kylässä ja jätän vessanpöntön lirisemään, kaveri
sanoo rauhallisesti: ”Tuu tänne, näytän sulle yhden jutun. Tee
näin, niin vessan ei jää lirisemään.”
Kun
joku on meillä kylässä ja tekee jotakin ”väärin”, minua
ärsyttää, mutta en sano mitään. Tai sitten, jos se joku on se,
jonka kanssa seurustelen, ensin en sano mitään ja sitten jo
tiuskaisen äkäisesti, että miksi sä aina tai mikset sä koskaan.
Aina
kyse ei ole edes mistään ongelmaan puuttumisesta, ihan vain
puhumisesta.Kun
eksän lapset vielä kävivät meillä, kun meillä miehen kanssa oli
yhteinen koti, oli kaikenlaista, mistä olisi pitänyt puhua yhdessä
tai mitä minun olisi pitänyt saada lapsille sanottua, mutta en vain
osannut. Sanoin asioista miehelle, ja miestä närkästytti, kun en
puhunut suoraan lapsille.
Muistan
elävästi, miten ahdistavaa oli jo ylipäätään se oleminen
asunnossa, kun mies oli yhdessä huoneessa, yksi lapsi toisessa,
toinen kolmannessa huoneessa. Minä sitten neljännessä kaikkien
keskellä ahdistuneena siitä, että kukaan ei puhu. Minä olisin
halunnut puhua, mutta en osannut aloittaa; minusta miehen olisi
pitänyt olla se yhteisyyttä yllä pitävä voima, mutta tämä
voima makasi sängyllä kuulokkeet korvilla, silmät kiinni.
Aamuisin
joskus sain kysyttyä lapsilta, jos olivat jalkeilla, ottavatko
puuroa, ja sekin oli jo todella pelottavaa ja vaikeaa. Ja jos lapset
olivat vielä sängyssä, en tiennyt, pitäisikö silti käydä
kysymässä siitä puuroasiasta vai ihan vaan jättää tekemättä
tai tehdä puuro heille.
Ne,
jotka osaavat puhua, ajattelevat, että kaikesta ihmiset ongelmia
tekevätkin, että siitä vaan suuta auki, saatana. Kun eivät
ymmärrä.
”Miten
niin halvaantunut, älä puhu paskaa. Nouset vaan siitä tuolista ja
lähdet lenkille!”
Mutta
joo. Ihan kiva, että yläkerran naapurissa saatiin seksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti