Tänään kuulin pienen sukumme käyneen entistäkin pienemmäksi. Serkkujeni äiti ja setäni vaimo kuoli tapaturmaisesti. Siinäkin perheessä olisi ilman tätäkin tragediaa jo ollut enemmän kuin kohtuullisesti murheita ja ennenaikaisia perheenjäsenen menetyksiä.
Usein läheisen kuolema nostattaa kapinamieltä. Miksi tällä tavoin? Miksi näin aikaisin? Useimmat kuolemat kai koetaan ennenaikaisina, eivät ihmiset haluaisi luopua rakkaistaan.
Siihen nähden, että kuolema on jokaisen elämän vääjäämätön loppuvälimerkki, me kestämme sitä kovin huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti