Lokki

Joskus jokin sana, aihe tai asia, joka jostain syystä tai ilman syytä lennähtää eteen, jää jalkoihin pyörimään. Kun sen potkaisee tieltään, se jo kohta taas ilmaantuu näkyviin jostain muualta. Yksi tällainen lennähtäjä tässä äskettäin oli Lokki. Vielä jokin aika sitten en ollut kiinnittänyt mitään erityistä huomiota Lokki-nimisen valaisimen olemassaoloon. Mutta sitten luin lehtijutun eräästä paikallisesta lamppuliikkeestä, jossa yrityksen omistaja kertoi, että Lokki on valaisin, jota heille ei koskaan tule myyntiin. Se on kuulemma aina jossakin marketissa tarjouksessa.

Tämän jälkeen aloin vaistomaisesti kiinnittää huomiota Lokki-valaisimiin hypermarkettien kuvastoissa. Toden totta, kaikkialla sitä myytiin, ja aina se jossain näytti olevan tarjouksessakin.

Yhtenä pimeänä syysiltana pyöräilin kaupungilta kotiin hiljan valmistuneiden kalliiden kerrostalojen ohi. Pimeästä tulee katseltua sisään niihin valaistuihin asuntoihin, joiden ikkunoita ei ole peitetty verhoilla. Katselin nytkin, mitä varakkaiden ihmisten kotien ikkunoista näkyi. – Näkyi Lokkeja. Vaikka kuinka monen olohuoneen ja ruokailutilan katossa roikkui tuo Yki Nummen 1950-luvulla suunnittelema valaisin. Jos kaikki rannan taloissa asuvat ihmiset olisivat avanneet ikkunansa, taloista olisi lehahtanut vapauteen valtaisa Lokki-parvi, jos lamput vain osaisivat lentää.

Siivetönnä en voi lentää, vanki olen... alkaa soida päässä. Minulla on tällaistakin taipumusta. Kaikkiin tilanteisiin löytyy päänsisäisjukeboksista oma soundtrack. Heti perään alan hyräillä Arja Havakan Lokkia. Tiedän, että Ismo Alangollakin on Lokki-niminen biisi, mutta se ei ala soida päässä, koska en ole sitä kovin monta kertaa kuullut.

Vähin erin, tai itse asiassa hyvinkin nopeasti, Lokki-valaisin alkoi edustaa minulle aikamoista kliseetä. Kun on rahaa ja asunto pitää sisustaa kalliisti, valitaan lampuksi Lokki, koska se on yksi maamme tunnetuimmista valaisimista: tyhmempikin osaa tunnistaa sen klassikoksi.

”Rahalla ei voi ostaa tyylitajua”, sanoi ensimmäinen aviomieheni. Eihän se tietysti ihan pidä paikkaansa: rahalla voi ostaa jonkun toisen tyylitajun; voi esimerkiksi palkata sisustussuunnittelijan kotiinsa. Mutta jos ei halua tehdä niin, voi koota kotiinsa sopivaksi katsomansa määrän klassikoita.

On tietysti aika lailla sattumaa, että juuri Lokki-parka alkoi edustaa minulle jotakin itseään suurempaa asiaa, että aloin kiinnittää huomiota juuri siihen, että juuri se rupesi ärsyttämään liiallisella näkyvyydellään. Mutta niin kävi.

Siinä kohtaa, kun olin ehtinyt saada Lokki-ärsyyntyneisyyteni huippuunsa, löysin työkkärin sivuilta ilmoituksen sisällöntuottajan osa-aikatyöstä ja ajattelin hakea sitä. Työtä tarjosi helsinkiläinen valaisinfirma, joka halusi työnhakijoiden laativan ennakkotehtävänä kuvauksen eräästä tietystä myymästään valaisimesta...

No niin. Ei siis muuta kuin kuvaamaan Lokkien liitelyä suomalaiskoteihin ja -sydämiin: ”Lokki on yksi maamme tunnetuimmista valaisimista. Yki Nummi suunnitteli Lokin 1950-luvulla, mutta sen uljas lento on jatkunut halki vuosikymmenten. Tämä ajaton ja vähäeleisen tyylikäs valaisin on tunnettu myös Lentävä lautanen -nimellä.”

Eivät ottaneet töihin.