Huomenna mennään pussauskoppiin

Tai tiedä siitä huomisesta, mutta on siellä ainakin eilen oltu!

Eilinen toimii tässä nyt menneisyyden symbolina eli viittaa vähän pitempään ajanjaksoon kuin eilispäivään.

Äsken yritin muistella, kummalla lailla meillä päin pussauskoppilorua lälläteltiin. ”X ja Y ne yhteen soppii”, mutta mitä huomenna: ”huomenna mennään pussauskoppiin” vai ”huomenna pannaan pussauskoppiin”?

Joku laskee illalla lampaita, kun ei saa unta. Minä aloin viime yönä laskea, minkä nimisiä poikia olen pussannut, tai siis mikä on tavallisin nimi pussailemieni poikien joukossa. Ensin ajattelin, että Janneja on varmaankin eniten, mutta sitten rinnalle alkoi nousta kilpailevia miesnimiä. Jannejen lisäksi olen pussannut enemmän kuin yhtä Mikkoa, useita Jyrejä, ainakin paria Markoa, Tommia, Jarkkoa ja Petriä.

Olisi mahdotonta kirjoittaa listaa kaikista tyypeistä, joiden kanssa huuleni ovat kohdanneet, koska jokainen poika tai mies ei välttämättä muistuisi mieleen ollenkaan. Joidenkin tapausten kohdalla muistan, että iltaa tai jopa iltoja on vietetty yhdessä enemmän tai vähemmän romantillisessa ilmanalassa, mutta en muista varmaksi, onko silti pussailtu. Ja ihan jokaiselta ei ole nimeä tullut kysyttyäkään. Lisäksi joidenkin oikeaa nimeä on vaikea muistaa, koska varsinkin teinivuosina lähes jokaisella oli jokin typerä tai ihan vain omituinen lempinimi, jolla ei välttämättä ollut mitään tekemistä ihmisen virallisen etunimen kanssa.

Nimettömistä kohteista nousee ensimmäisenä mieleen kohtaaminen edesmenneessä Sputnikissa. Olin haahuamassa täyden tanssilattian poikki kuten myös se nuorimies, joka tuli ehkä noin keskilattialla minua vastaan. Hän pysäytti minut, tai pysähtyi minuun. Jäimme suustamme kiinni, joskaan emme sillä tavalla, että olisimme juttusille juuttuneet. Emme tainneet vaihtaa sanaakaan, hieman sylkeä vain. Sitten jatkoimme matkaamme kumpikin omaan haahuamissuuntaamme.

Kun minä olin teini, kotikaupungissani ei ollut nuoritaloja eikä -tiloja, silloin pyörittiin yleensä ihan vaan kaupungilla. Siellä tuli usein pussailtuakin. Yhdestä herkästä kohtaamisesta kirjoitin kerran sadan sanan tarinan, joka taitaa löytyä tästä blogista myös toisaalta:

Kävimme viikonloppuisin notkumassa kaupungilla. Toivoimme, että joku kauniista humalaista pojista tulisi juttelemaan meille, tekemään meistä merkittäviä.

Kerran E tuli minun luokseni. Jotain hän kai ensin sanoi, sitten halasi. Olin tietysti heti valmis suutelemaan. Hän otti kasvoni käsiensä väliin ja katsoi minua läheltä. Silloin huomasin, että hänellä on räkäkökkäre vasemmassa suupielessä.

E painoi huulensa huulilleni ja työnsi kielen suuhuni. Totta kai halusin yhä suudella häntä, mutta koin jonkinasteista vaikeutta heittäytyä tilanteeseen. Yritin suudella vain E:n suun oikeaa puolta, mutta yritys epäonnistui. Kökkäre joutui suuhuni, pyöri kieleni päällä.

Kaikella on hintansa, selitin asian itselleni ja nielin jo melkein suuhuni sulaneen suolaisen palan.