Olennaisen äärellä

Olen taas miettinyt, mikä on olennaista esimerkiksi kirjoittamisessa ja mikä ylipäänsä on olennaista. Aika usein tuntuu, että olennaista on se, mitä on jo tehnyt, kuinka paljon on jo tehnyt. Pätevyys on sitä, että pystyy tekemään luettelon, että haluaa tehdä ja tekee luettelon.

Vähän konkretiaa:

Ehdotin eräälle alkoholistille erilaisia tukipalveluja, muun muassa AA:ta. Keskustelukumppanini sanoi, että on joskus käynyt kokoontumisessa, mutta ei halua mennä enää, koska siellä ihmiset vain kehuvat itseään, kerskuvat, kuinka monta vuotta ovat olleet selvin päin.

Ymmärrän, että jokaiselle raitistuneelle alkoholistille on merkityksellistä, että raittiiden päivien, kuukausien ja vuosien määrä karttuu ja että se on ylpeyden aihekin. Mutta eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että porukan alkoholistit ovat kaikki yhdessä ja tasavertaisesti raittiita tänään, oli raittiita eilisiä yksi tai tuhat.

Tietokirjailijoiden tilaisuuksissa small talk alkaa usein tähän tapaan: ”Minulta ilmestyy ensi kuussa kahdeksastoista teos.”

Hieno juttu! Julkaiseminen ei ole merkityksetöntä, mutta jotain ongelmallista siinä on, jos määrä nousee itseisarvoksi ja määrittelee ihmisen kirjoittajana tai jonakin muuna.

Mutta niin vain käy joskus AA:ssa (vaikka en ole itse kokouksissa käynyt), tietokirjailijoiden tilaisuuksissa (joissa olen käynyt) ja monessa muussa paikassa.

Olisiko mitenkään mahdollista, että ei perusteltaisi kelpoisuutta luettelemalla saavutuksia. pätevöitettäisi itseä kertomalla, kuinka hienoja juttuja on jo saavutettu vaan keskityttäisiin näyttämään, missä pisteessä ollaan tai mitä osataan juuri nyt. Että kohdattaisiin toisemme samalta tasolta. 

Kirjoitin taannoin vähän samasta aiheesta otsikolla Minulla on oikeus sanoa, koska sata vuotta.

http://yksmunkaveri.blogspot.fi/2012/10/minulla-on-oikeus-sanoa-koska-sata.html

Mutta palatakseni alun pohdintaan olennaisesta minusta olennaista on tekeminen. Ja myös oleminen. Ehkä ennen kaikkea olennaista on juuri oleminen.

Kirjoittamisessa tai kirjoittajuudessa olennaista on kirjoittaminen ja asian äärellä tai liepeillä liikuskelu ja oleilu. Asiaton oleskelu on erityisen olennaista. Olennaista on lukea erilaisia tekstejä ja ilahtua uutisista, runoista, mistä tahansa teksteistä, jotka tarjoavat mieltä ja ajattelua ruokkivia oivalluksia tai ihan vain iloa.

Minusta on oikein kiva, että pääsen välillä esittämään tekstejäni julkisesti. On mukavaa, että tekstejäni aina joskus jossain julkaistaan. Mutta olennaisinta se ei ole. Ei saa olla.