Tunteellista

Joku, joka on kuullut tai nähnyt listauksiani, millainen miehen pitäisi tai ei pitäisi olla, saattaa ajatella, että minulla on kovin tiukat kriteerit. Joku, joka on nähnyt minut pussailemassa jonkun moniongelmaisen pikkurikollisen kanssa, saattaa ajatella, ettei minulla ole minkäänlaisia kriteereitä. Kummassakin aatoksessa on totuudenhippusia; kaikkiallahan niitä.

Kun istuu kotona asioita miettimässä, kaikkea voi ajatella järkevästi. Kun on oikeasti tilanteissa, asioita ei yleensä tule ajateltua järkevästi. Tunne vie. Joskus se vie pussailemaan sekakäyttäjää, joskus parisuhteeseen basistin kanssa. 

Tunne voi viedä myös toiselle paikkakunnalle tai uuteen työpaikkaan, mitä milloinkin.

Niin, ensimmäisessä aviomiehessäni pidin erityisesti siitä, että hän soitti bassoa bändissä ja osasi soittaa myös sahaa. Vallan ihastuttavia asioita, mutta eivät ehkä kuitenkaan ne parisuhteen kantavimmat pylonit.

Kun eksyin eli löysin ensimmäisen kerran salaiseen puutarhaan – tai no, vähän rähjäiseen puuilvesten vartioimaan puistoon, joka ei näy suoraan tielle oikein mistään suunnasta, olin haltioitunut. Kirjoitin heti paikalla muistiinpanoja havainnoistani ja niistä sitten kotona runon.

Talvisin puiston keskellä on luistinrata. Olen käynyt puistossa ensi kerran jälkeen aina silloin tällöin miettimässä, että tämän puiston reunalle minä muutan.

Nyt yhdessä puistoa reunustavista taloista on kaksio myynnissä, ja menen sitä huomenna katsomaan.